jaana nuottanen

Lehdistötiedote 16.1.2012: Minne menet, kansalaisopisto?

2012-01-17T06:45:00.000-08:00

Kansalais- ja työväenopistot ansaitsevat peruspalvelustatuksen mukanaan tuoman lisärahoituksen tuottaessaan kansalaisille ja kuntalaisille laadukkaita koulutuspalveluja. Tällä hetkellä ne eivät sitä saa - toisin kuin esimerkiksi kirjastot.

Suomessa – koulutuksen luvatussa ihmemaassa – koulutusorganisaatiot ja oppilaitostyypit on pantu kilpailemaan keskenään koulutustehtävistä ja asiakkaista. Tämän seurauksena kansalais- ja työväenopistot ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet sekä tehtäviltään että organisaatioiltaan yhä monimuotoisemmiksi.

Asiakkaat kiittävät laadukkaasta opetuksesta samaan aikaan kun kymmenet tuhannet ihmiset joutuvat muun muassa etelän isoissa kaupungeissa jäämään kurssien ulkopuolelle. Opistotoiminnalle on ollut ja tulee myös tulevaisuudessa olemaan vahvaa kysyntää.

Kansalaisopistot ovat paikallisiin ja alueellisiin sivistystarpeisiin vastaavia oppilaitoksia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia omaehtoiselle oppimiselle ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle. Opintojen sisältöä ei säädetä laissa, minkä vuoksi oppilaitosten ylläpitäjät vastaavat itsenäisesti opetuksen suunnittelusta ja toiminnan kehittämisestä. Opistoverkosto kattaa edelleen koko maan: jokaisessa kunnassa järjestetään opetusta, joka on usein hajautettu eri puolilla kuntaa sijaitseviin toimipisteisiin. Opiskelijamäärät ovat tasaisessa nousussa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö uusii kuluvan vuoden aikana opistojen ylläpitämisluvat ja tarkastelee samalla erityisesti opistojen koulutustehtäviä. Sekä kuntasektorilla että vapaassa sivistystyössä on myös vireillä suunnitelmia, jotka toteutuessaan vaikuttavat kansalaisopistotoimintaan. Perinteiseen Tammiseminaariin Kittilän Leville 19.-20.1.2012 kokoontuva kansalais- ja työväenopistoväki joutuu miettimään, kuuluuko opistotoiminta kunnalliseen opetustoimeen vai vapaaseen sivistystyöhön ja onko se koulutusta vai kulttuuria. Päättäjien ja rahoittajien on liian helppoa ohittaa välitilassa tai marginaalissa olevat, joten opistolaisten on syytä määritellä kanta yhtenäiseen identiteettikäsitykseen.

Muutoksiin on varauduttu laatu- ja kehittämistyöllä, joka on olennainen osa kansalaisopistojen toimintakulttuuria. Osalla opistoista tämä on juurtunut käytännöksi jo kauan sitten, osa ottaa vielä alkuvaiheen askeleita. Tärkeää on, että laatutyö kattaa opistojen kaikki toiminnot, takaa opistojen toiminnan jatkuvan arvioimisen ja kehittämisen sekä tukee toiminnan tarkoituksenmukaisuutta ja tavoitteellisuutta.

Tulevaisuus tehdään yhdessä.

Lausunto kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelmista

2011-11-17T00:18:00.000-08:00

Kansalaisopistojen liitto – Medborgarinstitutens förbund MiF ry kiittää opetushallitusta mahdollisuudesta lausua Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteista sekä Aikuisten maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen opetussuunnitelman perusteista (työryhmien versiot 4.11.2011) seuraavaa:

Yleistä opetussuunnitelmasta

Opetussuunnitelmien perusteet tavoittavat koulutusten tämänhetkisen toteutuksen ja tarpeet erittäin hyvin. Opetussuunnitelman mukaisen oppimisen tavoitteena on funktionaalinen kielitaito. On tärkeää, että opetussuunnitelmassa korostetaan kohdekielisen oppimisympäristön hyödyntämistä. Tavoitteet vaikuttavat realistisilta ja työtapasuositukset mielekkäiltä ja motivoivilta. Opetussuunnitelmat vaikuttavat hyvin suunnitelluilta, joustavuutta korostavilta ja kotoutujien yksilölliset tarpeet sekä tavoitteet huomioonottavilta (erityisesti luku- ja kirjoitustaidottomien osalta). Suunnitelmat ovat onnistuneita, mutta samaan aikaan myös vaativia toteuttaa.

Vapaan sivistystyön ja erityisesti kansalaisopistojen roolia kotoutumiskoulutuksen järjestäjänä on syytä korostaa nykyistä enemmän. Kansalaisopistot ovat kaikkien kuntien alueella toimivana verkostona suomalaisen yhteiskunnan käyttämätön voimavara kotoutumiskoulutuksen järjestäjinä.

Kielitaitotasot

Opetussuunnitelmien osittainen päällekkäisyys on perusteltua, sillä useat luku- ja kirjoitustaidon koulutukseen osallistuvat eivät juuri pääse etenemään opinnoissaan. Ne, jotka pääsevät, sijoittuvat pääsääntöisesti jatkamaan kotoutumiskoulutuksen hitaasti etenevälle polulle. Hitaiden polulla on kentän kokemusten mukaan lähes mahdotonta saavuttaa tasoa B1.1. Realistinen hitaiden tavoitetaso on A2.2.

Sivulla 16 esiteltävässä toimivassa alkeiskielitaidossa A1 on syytä huomioida, että vaikka kaikkia aihepiirejä on tarkoitus käsitellä opetuksessa alusta alkaen, ei ole relevanttia eikä realistista käsitellä alkeistasolla mainitulla laajuudella yhteiskuntaa ja ympäristöä esimerkkeinä erityisesti poliittinen järjestelmä ja elinkeinorakenne. Työn ja koulutuksen osalta ammattien alustava käsittely on realistista, mutta koulutusjärjestelmä, työnhaku ja työmarkkinat ovat varsin hankalia alkeistasolla, joten esimerkiksi kielenopettajan näkökulmasta aihealueosio vaikuttaa näiltä osin ylimitoitetulta.

Omaehtoiseen koulutukseen hakeutuminen

KoL esittää, että teksti " Opiskelijat voivat hakeutua omaehtoiseen opiskeluun oman harkintansa mukaan, opiskelusta on kuitenkin sovittava TE-toimiston kanssa..." muutetaan muotoon ”Opiskelijaa kannustetaan etsimään tietoa paikkakunnan muista opiskelumahdollisuuksista. Häntä kannustetaan hakeutumaan myös omaehtoisille kursseille tilanteen mukaan. Niistä voi saada esimerkiksi valinnaisten opintojen merkinnän.”

Opintojen integroiminen

Opintojen integrointia ja eheyttämistä esitellään suunnitelmissa (esim. sivulla neljä), mutta niiden roolia voisi avata ja korostaa vielä enemmän (vrt. esim. luki-koulutuksen perusteet sivulla kahdeksan). Käytännön kokemukset osoittavat, että opiskelijat kaipaavat nimenomaan eheytettyjä kursseja, joilla käsitellään monia osa-alueita samanaikaisesti eikä oppiainekohtaisesti, jyrkästi ja usein teennäisiä rajoja vetäen. Luku- ja kirjoitustaidottomien osalta 35 viikkotuntia vaikuttaa suurelta määrältä eikä varmasti sovellu jokaiselle opiskelijalle (esim. kotiäideille, ikääntyneille) sellaisenaan. Tähänkin (tunti)määrään tarvittaisiin joustoa.

Voisiko sivulla seitsemän avata hieman enemmän oman äidinkielen opintojen integroimista kotoutumiskoulutukseen? Miksi ja millaisessa tilanteessa tämä olisi paikallaan? Tähän toivotaan myös ehdotuksia esimerkeistä ja toteuttamistavoista.

Kotouttamiskoulutuksessa esitetty työelämäjakso on hieno, mutta opetuksen järjestäjän näkökulmasta erittäin haastava tavoite.

Ohjaussuunnitelma

Esitelty ohjaussuunnitelma on tehty hyvin, mutta sen rinnalla on syytä muistaa Osallisena Suomessa -hankkeen lanseeraama ohjauspysäkkitoiminta, joka tähtää nimenomaan kotoutujan yksilölliseen ja matalan kynnyksen ohjaukseen ja sopivan kotoutumispolun löytämiseen. Kyseessähän ovat usein kotoutujan elämäntilanteeseen mahdollisesti liittyvät ongelmat sekä koulutukseen, työllistymiseen ja ammatinvalintaan liittyvät asiat. Useissa kohdissa asiasta huolehtii koulutuksen järjestäjä. On hyvä korostaa, että esim. henkilökohtaisissa työllistymis- ja ammatinvalintakysymyksissä ohjaaja on alan ammattilainen eikä kielenopettaja, jolla ei ole tähän vaadittavaa koulutusta.

Opetussuunnitelmat korostavat entistä enemmän eriyttämisen ja ohjauksen roolia koulutuksessa. Tämä asettaa kouluttajille suuren haasteen, sillä tämänhetkinen koulutuksen rakenne on erittäin intensiivinen ja antaa vain vähäisesti tilaa ohjaustuntien järjestämiseen. Kun pyritään tavoitekielitaitotason osa-alueiden kattavaan harjoitteluun sekä arjen taitojen autenttiseen opiskeluun, on ohjauksen järjestäminen ajallisesti hyvin haastavaa. Ohjauksen ja tukiopetuksen järjestäminen riippuu resursseista, joita ei tällä hetkellä ole osoitettu koulutuksiin. On erittäin tärkeää, että etenkin luki-koulutuksessa ja tukiopetuksessa olisi käytettävissä riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa.

Todistus

Opinnoista annettava todistus on tarpeellinen, sillä se todennäköisesti lisää sekä opiskelijan motivaatiota että kotoutumiskoulutuksen arvostusta. Todistuspohja vaikuttaa sekavalta. Todistuksen luettavuutta on mahdollista lisätä selkokielisellä tekstillä. Todistuksen luotettavuutta parantaa se, että siitä käy ilmi opiskelijan osallistuminen suhteessa opetustunteihin. On hyvä, että ehdotettu todistusmalli antaa selkeän ja kattavan kuvan opiskelijan kielitaidosta. Kokonaiskielitaidon arvioinnin poistuminen on positiivinen muutos. Kotoutumiskoulutuksen tavoitteisiin kuuluu tietokoneen käytön hallitseminen tiedonhankinnan ja vuorovaikutuksen välineenä. Tietokoneen käyttöä opetetaan ja harjoitellaan läpi koko koulutuksen. Tietotekniikan käyttötaidot eivät kuitenkaan näy todistuksessa. Se olisi tärkeä tieto esim. seuraavalle kouluttajalle. Todistukseen voisi täten lisätä kohdan Tietotekniikan perusteita (tiedonetsintä, sähköposti, tekstinkäsittely), suoritettu/–.

Yhteistyö eri toimijoiden välillä

Opetussuunnitelmissa mainitaan useasti yhteistyö eri toimijoiden välillä. Jotta yhteistyö saataisiin toimimaan, tulisi eri tahojen saada tietoa oikeuksista antaa opiskelijan tietoja sekä samaan aikaan myös vaitiolovelvollisuuden kattavuudesta.

OKM:n KOULUTUKSEN JA TUTKIMUKSEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2011–2016

2011-10-20T06:16:00.000-07:00

Kansalaisopistojen liitto KoL – Medborgarinstitutens förbund MiF ry (jäljempänä KoL) ja Förbundet för arbetar- och medborgarinstitut i Svenskfinland FAMI rf (jäljempänä MAIF) kiittävät mahdollisuudesta lausua näkemyksensä kehittämissuunnitelman luonnokseen.

LAUSUNNON KESKEINEN SISÄLTÖ

Rakenteellisessa kehittämisessä on syytä huomioida, että paikkakunnilla, joilla ei ole tarjolla muuta koulutusta esimerkiksi lukion jälkeen, kansalais- ja työväenopistojen ennaltaehkäisevä rooli ihmisten elämässä on korvaamaton.

On hyvä, että Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2011–2016 (jäljempänä KESU) Lähtökohdat-luvussa vapaa sivistystyö tuodaan esille laadukkaiden sivistyspalveluiden tuottajana. Toiminnan yhteiskunnallisia vaikutuksia – kansanvaltaisuuden, tasa-arvoisuuden ja moniarvoisuuden toteutumista – painotetaan voimakkaasti. Halutaan lisätä yhteiskunnallisen koulutuksen osuutta sekä edistää vapaan sivistystyön mahdollisuuksia vastata muutoin koulutuksen ulkopuolelle jäävien tarpeisiin. Näitä kahta sisällöllistä linjausta on kuitenkin syytä vielä tarkentaa: mitä kaikkea (konkreettista) vapaalta sivistystyöltä toivotaan ja millä resursseilla toteutettaviksi.

KESUn kannanotot ovat pääosin hyväksyttäviä vapaan sivistystyön näkökulmasta siitä huolimatta, että vapaa sivistystyö jää tekstissä liian vähälle huomiolle toimintansa laajuuteen nähden. Tämän aikuisväestön erittäin merkittävän koulutusmuodon (yli miljoona opiskelijaa vuosittain) huomioiminen ja sen yhteyksien ja mahdollisuuksien näkeminen laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa olisi tämäntyyppisessä strategisessa asiakirjassa perusteltua.

Ei ole hyvä, että aikuiskoulutus käsitetään KESUssa pelkästään ammatillisena aikuiskoulutuksena. Keinotekoiset raja-aidat ammatillisen aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön välillä tulee purkaa, jotta elinikäisen ja elämän laajuisen oppimisen ja opitun tunnistamisen ja tunnustamisen periaatteet toteutuvat jatkossa paremmin myös esimerkiksi kansalaisten henkilökohtaisia koulutustilejä valmisteltaessa.

On huolehdittava siitä, että sekä SADE-hankkeeseen että tuleviin koulutustileihin (ehdotus 177) sisällytetään vapaan sivistystyön opinnot mukaan.

On positiivista, että KESUssa nostetaan kautta linjan voimakkaasti esiin elinikäisen oppimisen periaate sekä opiskelun jatkaminen koko aikuisiän ajan. Kansalais- ja työväenopistot ovat erittäin merkittäviä toimijoita hallituksen tavoitteen nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansakunnaksi vuoteen 2020 mennessä toteuttamisessa. On myös ilahduttavaa, että kansalais- ja työväenopistojen merkitys muuttuvan työelämän osaamisvaatimuksiin vastaamisessa huomioidaan KESUn Lähtökohdat-luvun loppulauseessa.

Sivistyksellisen tasa-arvon ja elinikäisen oppimisen toimenpideohjelma

Koulutuksellisen ja sivistyksellisen tasa-arvon toteutumisen kannalta kansalais- ja työväenopistojen merkitys on kiistaton.

Tavoite puolittaa vajaassa kymmenessä vuodessa sosiaalisen aseman ja koulutustaustan vaikutus aikuiskoulutukseen osallistumiseen on haastava.

On tutkittava ja laajennettava vapaan sivistystyön oppilaitosten mahdollisuuksia osallistua koulujen kerhotoiminnan järjestämiseen sekä tarjota korvaavia, valinnaisia opistosuorituksia osana lukio- tai ammatillista koulutusta. Tarvitaan uusia taloudellisia resursseja laajentuvien yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen samaan aikaan kun pitää huolehtia siitä, että kansalais- ja työväenopistojen valtionosuustunnit pysyvät jatkossa vähintäänkin kuluvan vuoden 2011 tasoisina.

Tulee muistaa, että vapaa sivistystyö luo välillisesti pohjaa myös taloudelliselle kehitykselle.

Maahanmuuttajien koulutukseen osallistumista edistetään

Kansalais- ja työväenopistojen monipuolisia opiskelumahdollisuuksia ja kurssitarjontaa voidaan ja kannattaa jatkossa hyödyntää entistä laajemmin osana maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta.

KESUn tavoite kehittää maahanmuuttajien koulutukseen osallistumista on erittäin tärkeä. On hienoa, että painotetaan vapaan sivistystyön oppilaitosten merkitystä maahanmuuttajien (alkuvaiheen) kotoutumiskoulutuksessa. On erittäin tärkeää kehittää maahanmuuttajien kieli- ja kulttuurikoulutusta kansalais- ja työväenopistoissa. Valtion tulee osoittaa erilliset korvamerkityt resurssit tähän haastavaan yhteiskunnalliseen ja koulutuksellista tasa-arvoa edistävään tehtävään. Lisäksi tarvitaan omaehtoista koulutusta sekä sen järjestämiseen tarvittavat taloudelliset resurssit myös maahanmuuttajille, jotka integroituvat suomalaiseen yhteiskuntaan ruotsinkielisinä.

Koulutuksen ja työelämän yhteyksien vahvistaminen

KESUssa kuvataan useita keinoja koulutuksen ja työelämän yhteyksien vahvistamiseen (s. 14). Vapaata sivistystyötä ja sen mahdollisuuksia esimerkiksi työelämässä jaksamisen, tietojen ja taitojen kartuttamisen tai työhyvinvoinnin lisäämisen mahdollistajana ei kuitenkaan huomioida. Vapaan sivistystyön opintoihin ja toimintaan osallistumisella on kiistatta merkittäviä vaikutuksia kaikkiin edellä mainittuihin seikkoihin.

Kansalais- ja työväenopistoissa järjestetään myös avoimen yliopiston opetusta, jolla opiskelijat voivat vahvistaa työelämäosaamistaan. On syytä kehittää edellä mainittua opetusta yhteistyössä molempien osapuolten kanssa esimerkiksi KESUn ehdotusten 125 ja 126 (tutkinnon osat) mukaisesti.

Kansallinen kielistrategia kielivarannon laajentamiseksi

On muistettava, että kielistrategiaan kuuluu myös se, että jatkossakin mahdollistetaan ruotsinkielisen vapaan sivistystyön elinvoimaisena säilyminen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kansallisessa kielistrategiassa tulee ottaa huomioon kansalais- ja työväenopistojen mittava, historiallinen tehtävä suomalaisen aikuisväestön kielitaitotason kohottamisessa sekä monipuolistamisessa.

Taiteen perusopetuksen saatavuutta parannetaan

On tärkeää, että KESUssa huomioidaan kansalais- ja työväenopistojen järjestämä taiteen perusopetus alueellista tarjontaa, saatavuutta ja saavutettavuutta tukevana sekä täten kansalaisten tasa-arvoa edistävänä (ehdotus 43). Taidekasvatuspalve- luiden alueellisen saatavuuden arvioinnin yhteydessä on syytä tarkastella myös kansalais- ja työväenopistopalveluja yleisemminkin osana peruspalvelujen arviointia (vrt. esim. kirjastot).

On ilahduttavaa, että taiteen perusopetuksen lasten ja nuorten arviointi valmistuu vuoden 2011 loppuun mennessä. Toivotaan, että taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman uudistaminen voidaan käynnistää ennen vuotta 2015.

Suunnitelmassa todetaan (ehdotus 139), että ”koulutuksen ulkopuolisen arvioinnin painopisteitä vuosina 2012–2015 ovat… tasa-arvon toteutuminen… ja hyvinvointivaikutukset”. Nämä arviointivaatimukset koskettavat taiteen perusopetuksen ohella mitä suurimmassa määrin myös suurta osaa kansalais- ja työväenopistoissa annettavaa opetusta.

Vapaan sivistystyön oppilaitosverkon kehitys ja resursointi

Kansalaisopistojen rakenteellinen kehittäminen on viime vuosina ollut huomattavaa. Oppilaitosverkon kehittämisessä vuorovaikutteisuus eri tahojen välillä jo varhaisesta valmisteluvaiheesta alkaen on ensiarvoisen tärkeää.

Toivotaan, että vapaan sivistystyön oppilaitosten alueellinen verkottuminen sekä yhteistyö muiden oppilaitosten ja toimijoiden kanssa lisääntyy. Kansalaisopistojen instituutiorakenteen säilyminen, lähipalveluiden tarjoaminen jatkossa sekä opiskelumahdollisuuksien saavutettavuus myös haja-asutusalueilla kuntauudistuksen aikana ja sen jälkeen ovat kansalais- ja työväenopistoille erittäin tärkeitä asioita.

On ensiarvoisen tärkeää kansalaisopistojärjestelmän toiminta-ajatuksen ja koulutuksellisen tasa-arvon kannalta, että kansalaisopistojen opintomaksut voidaan jatkossakin pitää kaikille kansalaisille kohtuullisella tasolla. Tämän vuoksi on syytä kiinnittää erityistä huomioita kansalaisopistojen valtionosuuksien ja kunnilta saaman tuen kehitykseen lähivuosina.

Laskennallisten opetustuntien määrä tulee nostaa toteutuneiden opetustuntien määrää vastaavalle tasolle.

On syytä päästä ainakin pidemmällä aikavälillä siihen, että kunnille säädetään jonkinlainen vähimmäismaksuosuus niiden alueella toimivien kansalaisopistojen pitämistä opetustunneista (samalla periaatteella kuin kansalaisopistojen valtionosuudetkin nykyisin määräytyvät).

On perusteltua määritellä kansalais- ja työväenopistot laissa palveluksi, jota tulee olla tarjolla joka kunnassa.

Ei voida hyväksyä vapaaseen sivistystyöhön kohdistuvia leikkauksia yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa ollaan huolestuneita työssä jaksamisesta, työurien pidentämisestä, ikääntyvästä väestöstä sekä suvaitsemattomuuden lisääntymisestä. Pitää suhteuttaa vapaaseen sivistystyöhön käytettävä rahamäärä siitä saatavaan sivistyshyötyyn.

Laatutyön kehittäminen

Pidetään äärimmäisen tärkeänä KEHOn tilasto- ja tietopohjatyöryhmän ehdotusten mukaista laatutyön tekemistä ja sen kehittämistä kansalais- ja työväenopistoissa.

Kansainvälisyyden kehittäminen

Tuetaan realistiselta pohjalta lähtevää kansalais- ja työväenopistojen kansainvälistymiskehitystä esimerkiksi ehdotuksen 44 (perusopetus) mukaisesti. On tarkoituksenmukaista säilyttää Grundtvig-ohjelma myös jatkossa suomalaisen vapaan sivistystyön kansainvälistymismahdollisuutena.

Opettajankoulutuksen kehittäminen

Ehdotuksessa 79 (korkeakoulut) todetaan, että alakohtaista lisäystarvetta on erityisesti opettajankoulutuksessa. Toivotaan, että ennakoinnin pohjaksi tehtävissä tutkimuksissa huomioidaan jatkossa systemaattisesti myös kansalais- ja työväenopistojen sekä koko vapaan sivistystyön opettajankoulutuksen tarve. On sisällytettävä opettajien tutkintovaatimuksiin myös vapaata sivistystyötä koskevia osia nykyistä enemmän.

Pidetään myös ehdotuksia 133 ja 135 tärkeinä ja toivotaan, että niissä huomioidaan myös vapaan sivistystyön opettajat.

Verovähennyskelpoisuuden lisääminen

Ehdotuksessa 82 (korkeakoulut) mainitaan yksityishenkilöiden lahjoitusten verovähennyskelpoisuus. Toivotaan, että tutkitaan mahdollisuuksia ulottaa tämä koskemaan myös vapaan sivistystyön opintotoiminnan mahdollistamista (yhteiskuntavastuu).

Laadukkaalla tutkimuksella ja innovaatiotoiminnalla kilpailukykyä ja vaikuttavuutta

Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö VSY tukee vapaan sivistystyön tutkimusta ja tekee siihen liittyvää yhteistyötä.

Toivotaan yhteistyötä eri oppilaitosmuotojen välillä esimerkiksi ehdotuksen 91 (korkeakoulut) mukaisesti ”kestävän kasvun edistämisessä”.

Pidetään myös tärkeänä koulutuksen määrällisen ja laadullisen ennakoinnin kokonaisvaltaista yhteensovittamista. Teksti ei KESUssa käsittele vapaata sivistystyötä, mutta se on syytä pitää myös tämän asian yhteydessä jatkossa mielessä.

Kansalais- ja työväenopistoilla on suuri merkitys siinä, että (ehdotus 114) ”mikään osa aikuisväestöstä ei jää pysyvästi aikuiskoulutuksen ulkopuolelle”. Ollaan valmiita tekemään suomalaisten osaamista vahvistavaa ja suomalaista koulutusjärjestelmää kehittävää yhteistyötä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa asian mahdollistamiseksi ja toteuttamiseksi.

LAUSUNTO KEHITTÄMISSUUNNITELMAN LUONNOKSESTA

KESU on kokonaisuus, joka kuvaa varsin konkreettisesti opetus- ja kulttuuriministeriön suunnitellut kehittämistoimenpiteet sekä niiden toivotut tulokset.

KESU lupaa jatkoa vapaan sivistystyön rakenteelliselle kehittämiselle. KoL ja FAMI muistuttavat, että kehittämisessä on syytä huomioida, että paikkakunnilla, joilla ei ole tarjolla muuta koulutusta esimerkiksi lukion jälkeen, kansalais- ja työväenopistojen ennaltaehkäisevä rooli ihmisten elämässä on korvaamaton: ne aktivoivat kaikkia ikäluokkia sekä löytävät yhteistyökanavat niin työttömien nuorten aktivoimiseen (vrt. esim. hanke- ja työpajatoiminta, ehdotus 55), eläkeläisten hyvinvoinnin edistämiseen kuin työikäisten ammattitaidon ylläpitämiseen. Kansalais- ja työväenopistot pystyvät kuuntelemaan herkällä korvalla alueensa paikallisia tarpeita ja ovat toiminnassaan nopeita, joustavia ja ketteriä.

KoL ja FAMI pitävät hyvänä sitä, että KESUn Lähtökohdat-luvussa vapaa
sivistystyö tuodaan esille laadukkaiden sivistyspalveluiden tuottajana. Toiminnan
yhteiskunnallisia vaikutuksia – kansanvaltaisuuden, tasa-arvoisuuden ja
moniarvoisuuden toteutumista – painotetaan voimakkaasti. Halutaan lisätä
yhteiskunnallisen koulutuksen osuutta sekä edistää vapaan sivistystyön mahdollisuuksia vastata muutoin koulutuksen ulkopuolelle jäävien tarpeisiin. Näitä kahta sisällöllistä linjausta on kuitenkin syytä vielä tarkentaa: mitä kaikkea (konkreettista) vapaalta sivistystyöltä toivotaan ja millä resursseilla toteutettaviksi. Vapaan sivistystyön merkittävänä tavoitteena on aina ollut yhteiskunnallisen tietoisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden edistäminen (vrt. ehdotukset 21 ja 22). Kansalais- ja työväenopistoilla on merkittävät yhteistyöverkostot kansalaisjärjestökenttään.

Kansalaisopistotoiminnan luonne palvelee myös erittäin hyvin kestävään kehitykseen sisältyviä ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia aspekteja. Opettaja matkustaa oppilaiden luo eikä päinvastoin. Lisäksi varsinkin taitoaineissa painotetaan uusiokäyttöä ja luonnollisten, kestävien materiaalien käyttöä. Kansalaisopistot hyödyntävät tehokkaasti jo valmiiksi muissa oppilaitoksissa olemassa olevia, kansalaisopistotoimintaan soveltuvia tiloja sekä varmistavat omalta osaltaan opettajille riittävien tuntimäärien kertymisen.

KESUn kannanotot ovat pääosin hyväksyttäviä vapaan sivistystyön näkökulmasta siitä huolimatta, että vapaa sivistystyö jää tekstissä kovin vähälle huomiolle toimintansa laajuuteen nähden. Tämän aikuisväestön erittäin merkittävän
koulutusmuodon (yli miljoona opiskelijaa vuosittain) huomioiminen ja sen yhteyksien ja mahdollisuuksien näkeminen laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa olisi
tämäntyyppisessä strategisessa asiakirjassa perusteltua.

KoLin ja FAMIn kritiikki kohdistuu esimerkiksi KESUn käsitykseen
aikuiskoulutuksesta pelkästään ammatillisena aikuiskoulutuksena. Keinotekoiset raja-
aidat ammatillisen aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön välillä tulee purkaa, jotta
elinikäisen ja elämän laajuisen oppimisen ja opitun tunnistamisen ja tunnustamisen

periaatteet toteutuvat jatkossa paremmin myös esimerkiksi kansalaisten
henkilökohtaisia koulutustilejä valmisteltaessa.

KoL ja FAMI korostavat, että on huolehdittava siitä, että sekä SADE-hankkeeseen että tuleviin koulutustileihin (ehdotus 117) sisällytetään vapaan sivistystyön opinnot mukaan.

KoL ja FAMI pitävät positiivisena sitä, että suunnitelmassa nostetaan kautta
linjan voimakkaasti esiin elinikäisen oppimisen periaate sekä opiskelun jatkaminen koko aikuisiän ajan. Tämä tärkeä sanoma mahdollistaa suomalaisten toimintaedellytykset globaalissa maailmassa aina varhaiskasvatuksesta elämän viimeisiin vuosiin saakka. Hallituksen tavoitteena on nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansakunnaksi vuoteen 2020 mennessä. Tämä on tavoite, jonka toteuttamisessa kansalais- ja työväenopistot ovat erittäin merkittäviä toimijoita. On ilahduttavaa, että kansalais- ja työväenopistojen merkitys muuttuvan työelämän osaamisvaatimuksiin vastaamisessa huomioidaan KESUn Lähtökohdat-luvun loppulauseessa. Aikuisten osaamisen lisääminen, sukupuolten koulutuserojen kaventaminen, koulutuksen periytyvyyden vähentäminen sekä koulutuksellinen tasa-arvo ja työurien pidentäminen ovat painopisteitä, joissa vapaan sivistystyön merkitys on kiistaton.

Sivistyksellisen tasa-arvon ja elinikäisen oppimisen toimenpideohjelma

”Sosiaalisen aseman ja koulutustaustan vaikutus aikuiskoulutukseen osallistumiseen
puolitetaan vuoteen 2020 mennessä.”

Koulutuksellisen ja sivistyksellisen tasa-arvon toteutumisen kannalta kansalais- ja
työväenopistojen ja koko vapaan sivistystyön merkitys on kiistaton: hakeutumiskynnys on matala ja osallistujamäärät suuria. KESUssa painotetaan erityisesti yhtäläistä saavutettavuutta eri sosioekonomisten luokkien välillä. Tavoite puolittaa vajaassa kymmenessä vuodessa sosiaalisen aseman ja koulutustaustan vaikutus aikuiskoulutukseen osallistumiseen on haastava. Tutkimukset osoittavat, että myös vapaan sivistystyön aikuiskoulutuksessa koulutus kasautuu: kansalais- ja työväenopistojen opintoryhmissä miehet ja nykyään myös yleisen koulutustason nousun myötä matalasti koulutetut ovat vähemmistönä.

Elinikäisen oppimisen korostaminen KESUssa nähdään erityisesti
vapaan sivistystyön kannalta hyvin merkittävänä. "Elinikäinen oppiminen tarkoittaa
oppimista kaiken ikäisenä ja kaikilla elämänalueilla."

KoL ja FAMI esittävät, että tutkitaan ja laajennetaan vapaan sivistystyön oppilaitosten mahdollisuuksia osallistua koulujen kerhotoiminnan järjestämiseen sekä tarjota korvaavia, valinnaisia opistosuorituksia osana lukio- tai ammatillista koulutusta. Joustava toiminta tarjoaa mahdollisuuksia järjestää yhteistyökursseja kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla. Laajentuvien yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen tarvitaan uusia taloudellisia resursseja samaan aikaan kun pitää huolehtia siitä, että kansalais- ja työväenopistojen valtionosuustunnit pysyvät jatkossa vähintäänkin kuluvan vuoden 2011 tasoisina.

Vapaa sivistystyö saattaa yhteen erilaisia ihmisiä opiskelun ja harrastamisen merkeissä, mikä kiistatta uudistaa ja vahvistaa ihmisten välisiä suhteita ja verkostoja. Verkostot ja ihmisten välinen luottamus ovat oleellisia sosiaalisen pääoman kehittymisen kannalta. Koska lukuisissa tutkimuksissa on todettu sosiaalisen pääoman olevan usein yhtenä talouskasvua selittävänä tekijänä, tulee tiedostaa, että vapaa sivistystyö luo tätä kautta pohjaa välillisesti myös taloudelliselle kehitykselle. Vapaan sivistystyön tavoitteena ei ole tuottaa voittoa. Sen sijaan se edistää ihmisten hyvää ja mielekästä elämää ja vahvistaa eettisesti vastuullista yhteiskuntaa.

Maahanmuuttajien koulutukseen osallistumista edistetään

Kansalais- ja työväenopistojen monipuolisia opiskelumahdollisuuksia ja
kurssitarjontaa voidaan ja kannattaa jatkossa hyödyntää entistä laajemmin osana maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta.

KESUn tavoite kehittää maahanmuuttajien koulutukseen osallistumista on erittäin tärkeä. On hienoa, että KESUssa painotetaan vapaan sivistystyön oppilaitosten merkitystä maahanmuuttajien (alkuvaiheen) kotoutumiskoulutuksessa. Maahanmuuttajien kieli- ja kulttuurikoulutuksen kehittäminen kansalais- ja työväenopistoissa on erittäin tärkeää. Tähän tärkeään yhteiskunnalliseen ja koulutuksellista tasa-arvoa edistävään tehtävään tulee valtion osoittaa erilliset korvamerkityt resurssit. Myös ne maahanmuuttajat, jotka integroituvat suomalaiseen yhteiskuntaan ruotsinkielisinä, tarvitsevat omaehtoista koulutusta sekä sen järjestämiseen tarvittavat taloudelliset resurssit.

Yhteiset kurssit paikallisen väestön kanssa ovat erittäin tärkeitä, sillä ne lisäävät
luontevalla tavalla vuorovaikutteisuutta sekä eri kulttuureista tulevien ymmärrystä
muiden kulttuurien edustajia kohtaan.

Koulutuksen ja työelämän yhteyksien vahvistaminen

KESUssa kuvataan useita keinoja koulutuksen ja työelämän
yhteyksien vahvistamiseen (s. 14). Vapaata sivistystyötä ja sen mahdollisuuksia esimerkiksi työelämässä jaksamisen, tietojen ja taitojen kartuttamisen tai työhyvinvoinnin lisäämisen mahdollistajana ei kuitenkaan huomioida. Vapaan sivistystyön opintoihin ja toimintaan osallistumisella on kiistatta merkittäviä vaikutuksia kaikkiin edellä mainittuihin seikkoihin (ks. tutkimuksista esim. Manninen, Luukannel 2008: Omaehtoisen aikuisopiskelun vaikutukset – vapaan sivistystyön opintojen merkitys ja vaikutukset aikuisten elämässä).

Kansalais- ja työväenopistoissa järjestetään myös avoimen yliopiston opetusta, jolla
opiskelijat voivat vahvistaa työelämäosaamistaan. KoL ja FAMI esittävät, että edellä
mainittua opetusta olisi syytä kehittää yhteistyössä molempien osapuolten kanssa
esimerkiksi KESUn ehdotusten 125 ja 126 (tutkinnon osat) mukaisesti.

Kansallinen kielistrategia kielivarannon laajentamiseksi

KoL ja FAMI muistuttavat, että kielistrategiaan kuuluu myös se, että myös jatkossa
mahdollistetaan ruotsinkielisen vapaan sivistystyön elinvoimaisena säilyminen
suomalaisessa yhteiskunnassa.

Vuoden 2012 aikana valmisteltavassa kansallisessa kielistrategiassa tulee ottaa
huomioon kansalais- ja työväenopistojen mittava, historiallinen tehtävä suomalaisen
aikuisväestön kielitaitotason kohottamisessa sekä monipuolistamisessa. Mikään muu
oppilaitosmuoto ei kykene tarjoamaan niin monipuolisia mahdollisuuksia lukuisten eri
kielten opiskeluun kuin kansalais- tai työväenopisto.

Taiteen perusopetuksen saatavuutta parannetaan

KoL ja FAMI pitävät tärkeänä, että KESUssa huomioidaan
kansalais- ja työväenopistojen järjestämä taiteen perusopetus alueellista tarjontaa,
saatavuutta ja saavutettavuutta tukevana sekä täten kansalaisten tasa-arvoa edistävänä (ehdotus 43). Taidekasvatuspalveluiden alueellisen saatavuuden arvioinnin yhteydessä on syytä tarkastella myös kansalais- ja työväenopistopalveluja yleisemminkin osana peruspalvelujen arviointia (vrt. esim. kirjastot).

Vuoden 2008 toteutuneiden lukujen mukaan suurin osa kansalais- ja työväenopistojen taiteen perusopetuksesta on yleisen oppimäärän mukaista opetusta. On ilahduttavaa, että taiteen perusopetuksen lasten ja nuorten arviointi valmistuu vuoden 2011 loppuun mennessä. Mikäli on mahdollista, KoL ja FAMI toivovat, että taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien uudistaminen voitaisiin käynnistää ennen vuotta 2015.

KESUssa todetaan (ehdotus 139), että ”koulutuksen ulkopuolisen arvioinnin
painopisteitä vuosina 2012–2015 ovat… tasa-arvon toteutuminen… ja
hyvinvointivaikutukset”. Nämä arviointivaatimukset koskettavat taiteen perusopetuksen ohella mitä suurimmassa määrin myös suurta osaa kansalais- ja työväenopistoissa annettavaa opetusta.

Vapaan sivistystyön oppilaitosverkon kehitys ja resursointi

Kansalaisopistojen rakenteellinen kehittäminen on viime vuosina ollut huomattavaa:
määrä on vähentynyt 279 opistosta 198 opistoon.

KoL ja FAMI korostavat, että oppilaitosverkon kehittämisessä vuorovaikutteisuus eri
tahojen välillä jo varhaisesta valmisteluvaiheesta alkaen on ensiarvoisen tärkeää.

”Jatketaan meneillään olevaa vapaan sivistystyön oppilaitosverkon vuorovaikutteista
rakenteellisen kehittämisen ohjelmaa ja hankkeiden tukemista. Vapaan sivistystyön
oppilaitosten ylläpitämisluvat muutetaan uudistettujen säännösten mukaisiksi vuoteen
2013 mennessä.”

KoL ja FAMI toivovat, että vapaan sivistystyön oppilaitosten alueellinen verkottuminen sekä yhteistyö muiden oppilaitosten ja toimijoiden kanssa lisääntyy. Kansalaisopistojen instituutiorakenteen säilyminen, lähipalveluiden tarjoaminen jatkossa sekä opiskelumahdollisuuksien saavutettavuus myös haja-asutusalueilla kuntauudistuksen aikana ja sen jälkeen ovat kansalais- ja työväenopistoille erittäin tärkeitä asioita.

Kansalaisopistojärjestelmän toiminta-ajatuksen ja koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kansalaisopistojen opintomaksut voidaan jatkossakin pitää kaikille kansalaisille kohtuullisella tasolla. Tämän vuoksi on syytä kiinnittää erityistä huomiota kansalaisopistojen valtionosuuksien ja kunnilta saaman tuen kehitykseen lähivuosina. Vapaan sivistystyön lain lähtökohtana on se, että valtionosuudella katetaan 57 % kansalaisopistojen kustannuksista. Kansalaisopistojen saamat valtionosuudet ovat kuitenkin käytännössä jo pitkään kattaneet vain 49–50 % valtionosuuksiin oikeuttavista menoista. Tähän on ollut syynä mm. se, että opetusministeriön opistoille myöntämien laskennallisten valtionosuustuntien määrä on jäänyt n. 90 prosenttiin opistojen todellisista opetustunneista. KoL ja FAMI katsovat, että laskennallisten opetustuntien määrä tulee nostaa toteutuneiden opetustuntien määrää vastaavalle tasolle.

Toinen kansalaisopistojen toimintaedellytysten kannalta ratkaiseva kysymys on opistojen kunnilta saama tuki. Nykyisin tilanne vaihtelee tältä osin, koska muutamien opistojen kunniltaan saama vuosittainen tuki lasketaan miljoonissa euroissa ja samaan aikaan jotkin toiset opistot eivät saa kuntatukea lainkaan. KoL ja FAMI katsovat, että ainakin pidemmällä aikavälillä olisi syytä päästä siihen, että kunnille säädetään jonkinlainen vähimmäismaksuosuus niiden alueella toimivien kansalaisopistojen pitämistä opetustunneista (samalla periaatteella kuin kansalaisopistojen valtionosuudetkin nykyisin määräytyvät).

Huomattakoon samalla, että kirjastot on jo vuodesta 1998 lähtien määritelty laissa palveluksi, jota tulee olla tarjolla joka kunnassa. Tämä olisi yhtä perusteltua myös kansalais- ja työväenopistojen osalta, koska opistot ovat käytännössä toimineet kaikissa maamme kunnissa 1980-luvun alusta lähtien. Päätöksentekijöiden on tärkeää huomioida kansalais- ja työväenopistojen koulutustarjonta kuntalaisten hyvinvointia edistävänä ja ylläpitävänä tekijänä (ennaltaehkäisevänä toimintana).

Kuten myös OAJ on huomauttanut, KoL ja FAMI eivät hyväksy vapaaseen sivistystyöhön kohdistuvia leikkauksia yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa ollaan huolestuneita työssä jaksamisesta, työurien pidentämisestä, ikääntyvästä väestöstä sekä suvaitsemattomuuden lisääntymisestä. Vapaaseen sivistystyöhön käytettävä rahamäärä pitää suhteuttaa siitä saatavaan sivistyshyötyyn. Sivistystyö vaikuttaa ihmisen elämänlaatuun ja toimintakykyyn, henkiseen ja fyysiseen aktiivisuuteen, yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä koulutus- ja sivistystasoon.

Laatutyön kehittäminen

KoL ja FAMI pitävät laatutyön tekemistä ja sen kehittämistä kansalais- ja työväenopistoissa KEHOn tilasto- ja tietopohjatyöryhmän ehdotusten mukaisesti äärimmäisen tärkeänä asiana (ks. lisäksi esim. perusopetuksen puolelta ehdotus 34).

Kansainvälisyyden kehittäminen

”Yhteistyössä muiden maiden kanssa kykenemme kehittämään oppimista ja osaamista maailmanlaajuisesti.”

KoL ja FAMI tukevat realistiselta pohjalta lähtevää kansalais- ja työväenopistojen kansainvälistymiskehitystä esimerkiksi ehdotuksen 44 (perusopetus) mukaisesti. On tarkoituksenmukaista säilyttää Grundtvig-ohjelma myös jatkossa suomalaisen vapaan sivistystyön kansainvälistymismahdollisuutena.

Opettajankoulutuksen kehittäminen

Ehdotuksessa 79 (korkeakoulut) todetaan, että alakohtaista lisäystarvetta on erityisesti opettajankoulutuksessa. KoL ja FAMI toivovat, että ennakoinnin pohjaksi tehtävissä tutkimuksissa huomioidaan jatkossa systemaattisesti myös kansalais- ja työväenopistojen sekä koko vapaan sivistystyön opettajankoulutuksen tarve. Opettajien tutkintovaatimuksiin on sisällytettävä myös vapaata sivistystyötä koskevia osia nykyistä enemmän.

KoL ja FAMI pitävät myös ehdotuksia 133 ja 135 tärkeinä ja toivovat, että niissä huomioidaan myös vapaan sivistystyön opettajat.

Verovähennyskelpoisuuden lisääminen

Ehdotuksessa 82 (korkeakoulut) mainitaan yksityishenkilöiden lahjoitusten verovähennyskelpoisuus. KoL ja FAMI toivovat, että tutkitaan mahdollisuuksia ulottaa tämä koskemaan myös vapaan sivistystyön opintotoiminnan mahdollistamista (yhteiskuntavastuu).

Laadukkaalla tutkimuksella ja innovaatiotoiminnalla kilpailukykyä ja vaikuttavuutta

Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö (VSY) tukee vapaan sivistystyön tutkimusta ja tekee siihen liittyvää yhteistyötä kokoamalla vapaan sivistystyön alueelle tutkimuksesta kiinnostuneiden toimijoiden verkostoa, kehittämällä tutkimuksen tekoa tukevia toimintamuotoja, vahvistamalla yliopistojen ja vapaan sivistystyön kentän yhteyksiä ja vuoropuhelua, kokoamalla vapaaseen sivistystyöhön kohdistuvia tutkimuksia, tutkimustarpeita ja -ideoita sekä osallistumalla tutkimusohjelmien ja
-hankkeiden suunnitteluun ja toteuttamiseen Suomessa ja kansainvälisesti.

KoL ja FAMI toivovat yhteistyötä eri oppilaitosmuotojen välillä esimerkiksi ehdotuksen 91 (korkeakoulut) mukaisesti ”kestävän kasvun edistämisessä”. Toistaiseksi kaikkien Suomen kuntien alueelle ulottuva opistoverkkomme toimii erinomaisena alustana eri asioiden juurruttamisessa suomalaiseen yhteiskuntaan.

KoL ja FAMI pitävät myös tärkeänä koulutuksen määrällisen ja laadullisen ennakoinnin kokonaisvaltaista yhteensovittamista. ”Haasteena onkin määrällisen ja laadullisen ennakoinnin nykyistä parempi yhteen sovittaminen.” Teksti ei KESUssa käsittele vapaata sivistystyötä, mutta se on syytä pitää myös tämän asian yhteydessä jatkossa mielessä.

Kansalais- ja työväenopistoilla on suuri merkitys siinä, että (ehdotus 114) ”mikään osa aikuisväestöstä ei jää pysyvästi aikuiskoulutuksen ulkopuolelle”. Tämän mahdollistamiseksi ja toteuttamiseksi KoL ja FAMI opistoineen ovat valmiita tekemään suomalaisten osaamista vahvistavaa ja suomalaista koulutusjärjestelmää kehittävää yhteistyötä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa.

Lehdistötiedote: Kansalaisopistojen liitto Kuntamarkkinoilla 14.-15.9.2011

2011-09-12T06:54:00.000-07:00

Kansalaisopistojen liitto Kuntamarkkinoilla 14.-15.9.2011:
tavoitteena jatkossakin laadukkaat kansalaisopistopalvelut kaikkialla Suomessa

Kansalaisopistojen liitto järjestää Kuntamarkkinoilla kaksi tietoiskua: keskiviikkona 14.9. klo 13.00 tutkimuspäällikkö Timo Cantell Helsingin kaupungin tietokeskuksesta alustaa aiheesta ”Kansalaisopistot – kunnan kyntämätön kultakaivos” ja torstaina 15.9. klo 12.30 Espoon työväenopiston rehtori Tarja Lang aiheesta ”Kunta ja kansalaisopisto – tiiviisti yhdessä enemmän”.

Kansalaisopistojen liiton näyttelyosasto S.01 sijaitsee Kuntatalon toisessa kerroksessa. Tervetuloa tapaamaan, jättämään aloitteita kansalaisopistojen toiminnan edelleen kehittämiseksi sekä keskustelemaan ajankohtaisista kansalaisopistoja ja muuta vapaata sivistystyötä koskettavista aiheista!

***

Suomessa on 198 kansalaisopistoa, joiden toiminta kattaa koko maan. Opiskelijoita on vuosittain noin 632 000 ja opetustunteja reilut kaksi miljoonaa.
Kansalaisopistoilla on pitkä, yli satavuotinen historia ja vankka asema suomalaisessa vapaassa sivistystyössä. Kansalaisopistot pyrkivät koulutustarjonnallaan vastaamaan myös yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin kuten työttömyyteen, väestön ikääntymiseen ja maahanmuuttoon.

Kansalaisopistojen liitto KoL pyrkii tiivistämään vapaan sivistystyön järjestöjen välistä yhteistyötä lähitulevaisuudessa. Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat kansalaisopistot, kansanopistot, kesäyliopistot, opintokeskukset ja liikunnan koulutuskeskukset.

Kansalaisopistojen liitto KoL toimii kansalaisopistojen ja niiden opiskelijayhdistysten edunvalvojana. KoL tukee ja edistää vapaata sivistystyötä, sivistyksellistä tasa-arvoa sekä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä.

Ole ylpeä kansalaisopistostasi!

Elettiin elokuussa

2011-09-08T05:53:00.000-07:00

Kesäloman jälkeinen työelämä kiihtyi elokuun puolivälissä miellyttävissä merkeissä Kalajoen superkauniissa maisemissa vietetyn Ajantasaseminaarin merkeissä. Tapasin paljon uusia tuttavuuksia Meri-Pohjolan ja Lapin opistopiirien alueilta. Meitä riittää moneksi, kun satojen ihmisten jälkeenkin aina riittää uusia ja uusia tuttavuuksia eri tilaisuuksissamme. Hyvä niin, sillä moninaisuus ja erilaisuus ovat rikkauksia – myös meissä kansalaisopistoihmisissä. Pohjoisen mukavan suorien ihmisten pariin palataan KoLin seminaarin merkeissä jälleen tammikuussa 2012 yhteistyössä Revontuli-Opiston kanssa.

Elokuun aikana hiottiin useammassa kokouksessa loppuun vapaan sivistystyön kehittämisohjelmaan KEHOon liittyvä puolitoistavuotinen tilasto- ja tietopohjatyöryhmän työ. Ryhmässä ei saatu aikaiseksi niitä laatuindikaattoreita, joita monet kentän edustajat siltä odottivat.
KEHO-ohjelmaa työstettäessä käytiin keskustelua siitä, että muutaman vuoden kuluttua valtionosuuksia voitaisiin jakaa (oikeudenmukaisesti) näiden mahdollisten indikaattoreiden pohjalta. Näin pitkälle ei siis vielä päästy vaan jouduttiin tyytymään yleisempiin linjauksiin: henkilötunnuspohjaiseen tiedonkeruuseen, opiskelijoiden opiskelijaprofiilien kokoamiseen määräajoin, laatuasiakirjan hankkeen asettamiseen (soveltuva laatuasiakirja, suositukset, suositusten hyödyntäminen opistojen laatutyön kehittämisen tukena ja ohjeena), valtakunnallisen opiskelijapalautejärjestelmän kehittämiseen sekä koulutusalaluokituksen tarkistamiseen.

Minulle tämän työryhmän jäsenyys oli ensimmäinen vapaan sivistystyön toimialalla. Kokemus oli mielenkiintoinen: ensin odotin todella paljon, sitten vajosin aallonpohjaan ”tästä ei tule ikinä mitään”, jossakin välissä oli pientä toivonpilkahdusta näkyvissä ja sitten asetettiin alatyöryhmä, jonka ensimmäisessä aikaansaannoksessa – kaikella kunnioituksella - ei juuri ollut hurraamista. Mutta alatyöryhmä ja sihteeristö tsemppasivat loppusuoran alkaessa, joten lopullinen raportti on erittäin hyvä kooste kaikesta työryhmässä läpi käydystä. Kiitos!

Loppuraportti ei suinkaan ratkaise kaikkia vapaan sivistystyön tilastointiin liittyviä ongelmia, mutta vie – toteutuessaan – asioita kuitenkin eteenpäin. Uskon, että 14 kokouksen merkittävää antia ja myöhempää ja muissa yhteyksissä toteutuvaa hyötyä olivat myös kaikki yhteiset keskustelut ja ymmärryksen hakeminen. Niin erilaisia me vapaan sivistystyön toimijat muka olemme – ja kuitenkin oikeasti niin lähellä toisiamme. Kas mistä löytyisi siis se oikea liima väliin? Keskustelujen ja kokemusten vaihdon tohinassa kävivät ilmi myös ne lukuisat (sekä oman kenttämme että ympäröivän yhteiskunnan) tilastotarpeet, joita ei tällä hetkellä edes kerätä sekä toisaalta tietyt turhat asiat. Turha tiedonkeruu on riesa kaikille osapuolille, joten siitä pitäisi päästä eroon.

Elokuussa tutkailtiin myös opetus- ja kulttuuriministeriössä opettajien tulevia koulutustarpeita eri koulutusasteilla. Vapaassa sivistystyössä tullaan tarvitsemaan erityisesti kielten- ja liikunnan (kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin) opettajia. Opettajien ammattijärjestö OAJ puolestaan avaa syksynsä aina lukuvuoden avajaisilla, joissa tapaa yhdellä iskulla enemmän lobattavia ja tuttuja kuin uskaltaa edes toivoa. Tämä mainio keksintö kannattaisi monistaa minne tahansa!

Elokuussa kokoontui myös vapaan sivistystyön esteettömyystutkimushankkeen johtoryhmä, jossa kuulimme muun muassa kansanopistoja tutkineen Minna Markkasen upouudesta pro gradu –tutkielmasta ”yhdenvertaisten opiskelumahdollisuuksien esteistä.” Kansalaisopistoja koskevia tutkimustuloksia on luvassa hieman myöhemmin.

Energiseen elokuuhun mahtuivat myös sopimusneuvottelut Mediapaja-hankkeesta Heinolan kansalaisopiston kanssa sekä valtion talousarvio vuodelle 2012. Näistä ja voimassa olevan hallitusohjelman kirjauksista lisää seuraavissa blogeissa.

Sivistys kukoistaa Suomessa: kansalaisopistojen syyskausi käynnistyy

2011-08-22T06:31:00.000-07:00

Taustatiedote lehdistölle 16.8.2011

Sivistys kukoistaa Suomessa: kansalaisopistojen syyskausi käynnistyy

Kuten tuoreessa hallitusohjelmassa todetaan, ”suomalainen yhteiskunta perustuu ahkeruudelle, työn ja yrittäjyyden kunnioittamiselle, tasa-arvolle, yhteisvastuulle sekä toisistamme välittämiselle. Jokaisen kunnioittaminen ja avoimuus erilaisuutta kohtaan ovat suomalaisia hyveitä”. Ilmoittautuminen matalan kynnyksen kansalaisopistojen kursseille on käynnistynyt tai käynnistyy kaikkialla Suomessa elo-syyskuussa. Kansalais- ja työväenopistojen kurssit ovat avoimia kaikille riippumatta iästä, aikaisemmasta koulutuksesta tai ammatista. Pääasiassa ne tarjoavat koulutusta aikuisväestölle, mutta esimerkiksi taiteen perusopetukseen osallistuvat myös lapset ja nuoret eri puolilla Suomea. ”Taiteen perusopetuksen maanlaajuista tavoitettavuutta edistetään.”

Hallitusohjelmassa todetaan myös, että ”osaamiseen ja luovuuteen perustuva suomalaisen työn kilpailukyky edellyttää toimivaa koulutusjärjestelmää”, jota on syytä täydentää erilaisin aikuiskoulutuksen keinoin. ”Sivistys on oma päämääränsä.” Kansalaisopistoilla on pitkä historia ja vankka asema suomalaisessa vapaassa sivistystyössä. Kansalaisopistot pyrkivät vastaamaan myös yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin, kuten työttömyyteen ja väestön ikääntymiseen. Kansainvälistyminen ja maahanmuuton kasvu näkyvät myös kansalaisopistojen kurssitarjonnassa.

Kansalaisopistot elävät ajan hengessä. Opistojen syksyn kurssitarjonnasta nousevat esiin ajankohtaiset yhteiskunnalliset teemat, kuten sosiaalinen media, kierrätys, katsaus ajankohtaisiin EU-aiheisiin, sydänterveellinen ravinto ja luonnonkatastrofit. Tietotekniikan opiskelu ei ole enää pelkästään ATK-ajokortin suorittamista, vaan nyt tutustutaan Facebookiin ja Twitteriin sekä opitaan kirjoittamaan blogia. Hallitusohjelmassa todetaan, että ”ympäristö jätetään tuleville sukupolville paremmassa kunnossa. Suomea rakennetaan luonnon monimuotoisuuden vaalimisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijämaaksi.” Kierrätys, ekologisuus ja luonto ovat keskeisiä monilla kursseilla: Ekologinen siivous, Roskat pois, niin kuin jo ois!, Risusta hakkeeksi – kierrätä kesämökillä, Romusta taidetta ja Linnut ja linnunlaulu tutuksi.

Hektisen elämänmenon vastapainoksi tarjotaan mielen hyvinvointiin tähtääviä kursseja, kuten Cooperation – ratkaisukeskeinen työyhteisö, Tietoinen läsnäolo ja onnellisuus, Hemmotteleva sauna, Pidä huolta muististasi ja Iloa voi harjoitella. Hallitusohjelmakin lupaa lisätä perheiden hyvinvointia ja jokaisen yhteiskunnallista osallisuutta. Lapset ja vanhemmat leipovat yhdessä tai osallistuvat seikkailukasvatukseen (melonta, seinäkiipeily).

Kansalaisopistot ovat tunnettuja erilaisista taideaineista, kädentaidoista, kielistä, liikunnasta ja ajankohtaisista yleisöluennoista. Kurssit ovat kehittyneet ja saaneet uusia muotoja ja opetusmenetelmiä – usein myös vastauksena esitettyihin asiakastoiveisiin.

Sukupolvien välinen tasa-arvo on myös Suomen hallituksen keskeinen päämäärä. Yleisöluennolla kysytään Mitä tekisimme vanhoilla? Vanhat ovat suomalaisessa yhteiskunnassa käyttämätön voimavara isovanhempina, tutoreina, aloittelijoiden ohjaajana ja tapakasvatuksen siirtäjinä. Monissa kansalaisopistoissa on tarjolla elämäntarinakursseja tai kursseja kirjoista, jotka tekivät vaikutuksen. ”Hallitus lähtee siitä, että kulttuurilla on keskeinen asema yhteiskuntaa rakennettaessa. Taide ja kulttuuri ovat ihmisenä olemisen välttämättömiä perusasioita.”

Musiikki yhdistyy kielen oppimiseen kurssilla Chanson, lied, bossanova – laulajan ranskaa, saksaa ja portugalia ja käsityöt tietotekniikkaan Käsityöblogi – kokemukset ja kuvat nettiin -kurssilla. Zumba siirtyy veteen Aquazumbaksi, jotta liikkeiden harjoittelu olisi myös ikääntyneille turvallista ja miellyttävää. Kahvakuulailukin elää nousukautta.

Kansalaisopistojen liitto KoL on kaikkien kansalaisopistojen ja vapaan sivistystyön tulevaisuuden vahva vaikuttaja. KoL toimii kansalaisopistojen ja niiden opiskelijayhdistysten edunvalvojana, auttaa opistoja turvaamaan tasa-arvoista ja elämänlaajuista oppimista lähipalveluna sekä edistää kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä eri koulutusorganisaatioiden välillä. Hallitusohjelman mukaan kaikessa koulutuksessa ”on toteutettava yhdenvertaisuusperiaatetta. Palveluiden on oltava tasa-arvoisesti ja tasalaatuisesti kaikkien saatavilla”. Suomessa on 198 kansalaisopistoa, joiden toiminta kattaa koko maan. Kansalaisopistot edistävät nykypäivän yhteiskunnassa tarpeellista kulttuurista ja koulutuksellista tasa-arvoa tarjoamalla muun muassa mahdollisuuksia omaehtoiseen oppimiseen, yhteisöllisyyteen ja kansalaistaitojen kehittämiseen.

Liittokokousterveisiä

2011-06-21T04:36:00.000-07:00

Kansalaisopistojen liitto järjesti liittokokouksensa viime viikolla kauniissa kesäkaupungissa Lappeenrannassa. Olen ollut Lappeenrannassa edellisen kerran joskus hyvin pienenä tyttönä, joten tämä visiitti jätti mieleen pysyvämmän jäljen.

Kansalaisopistoväkeä ja luottamushenkilöitä kerääntyi paikalle ilahduttavan paljon suhteessa siihen, että käsittelyssä ei ollut mitään varsinaisia intohimoja vaan ainoastaan sääntömääräiset asiat.

Kokousta pohjustettiin Innovaatioseminaarilla, joka jätti mieleen painavan jäljen hyvistä puheenvuoroista, selvästi innostuneesta osanottajajoukosta ja uusia sfäärejä syleilevistä ajatuksista. Prosessihan etenee niin, että ensin ajatukset on saatava hereille. Kun sekä omat että myös muiden asianosaisten ajatuksia on liikuteltu, voidaan siirtyä kohti konkreettisen toteuttamisen vaihetta. Näin pitkälle emme tällä kertaa vielä päässeet, mutta mieleeni jäi kytemään ajatus, että tässä seminaarissa todella ravisteltiin totuttuja ajatuskuvioita. Mikä parasta, kehitysjohtaja Olli Hietanen Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta sai meidät vakuuttumaan, että tulevaisuus on meidän jos vaan osaamme (uskallamme) ottaa homman haltuun. Miksi emme osaisi? Sitä ennen saatamme kuitenkin joutua lyömään päätämme monta kertaa seinään. Siitäkin voi nousta ja mennä vihellellen eteenpäin omine ajatuksineen, kuten seminaarissa viimeisenä alustanut rohkea ja omaperäinen kaimani Jaana Utti osuvasti kiteytti.

Liittokokous eteni sääntömääräisten asioiden tahdissa. Puheenjohtajisto naisistui kokonaan. Liisa Vornanen jatkaa puheenjohtajana ja Kaisa Väyrynen ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Uudeksi toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Pirkko Ruuskanen-Parrukoski Suomen Setlementtiliitosta. Suureksi ilokseni hallitukseen oli tunkua, joten Suomen eri kolkkia ja samalla erilaisia opistoja edustavista hallituksen jäsenistä päästiin äänestämään. Hallitus uudistui perinpohjaisesti muuttuen samalla miesenemmistöiseksi äänin 5-3. Ei hullumpaa, ei ollenkaan. Uutta voimaa tarvitaan aina. Eräs historiallinen käännekohta oli myös se, että yksityisten opistojen edustajia on hallituksessa nyt yhteensä neljä.

Uuteen strategiaan (toimintasuunnitelma 2011-2014) sisältyy monia elementtejä, joihin palaan tässä blogissa myöhemmin. Nostan esille tässä yhteydessä vapaan sivistystyön strategian ja KoLin toiveen alan toimijoiden yhteistyön ja mahdollisesti jopa järjestörakenteen tiivistämisestä. Näitä kysymyksiä Aaro Harju selvittää parhaillaan VSY:n (Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö) hallituksen kutsumana selvityshenkilönä. Selvitystyön on määrä valmistua syyskuun loppuun mennessä, minkä jälkeen VSY:n hallitus valmistelee asiasta oman esityksensä jäsenjärjestöille mietittäväksi.

Voisiko aika olla jo kypsä vapaan sivistystyön toimijoiden todelliseen yhteistyöhön tai jopa johonkin syvällisempään?

Annetaan kesätuulten puhaltaa ja katsotaan, miltä asia vaikuttaa pitkän ja kuuman kesän jälkeen. Suloista suvea!

KoLin ja FAMIn hallitusohjelmatavoitteet

2011-05-17T05:44:00.000-07:00

Kansalaisopistojen liitto KoL – Medborgarinstitutens förbund MiF ry ja FAMI rf haluavat kiinnittää hallitusohjelman valmistelijoiden huomiota kansalaisopistojen monipuolisiin mahdollisuuksiin tulevana hallituskautena.

Koulutuspolitiikan ajankohtaiset haasteet liittyvät väestön ikääntymiseen, maahanmuuttajien määrän kasvuun, monikulttuurisen yhteiskunnan vakiintumiseen ja kansainvälisen vuorovaikutuksen lisääntymiseen. Maahanmuuttajien määrän kasvu ja yhteiskunnan eheyden tukeminen luovat kasvavaa kysyntää kansalaisopistojen monipuolisille palveluille.

Kansalaisopistoissa voi opiskella harrastustavoitteisesti tai tähdätä työelämässä tarvittavien valmiuksien kehittämiseen ja ylläpitoon. Matalan kynnyksen paikkoina ja kaikkien kuntien alueelle ulottuvana lähi- ja peruspalveluverkkona kansalaisopistojen tarjoamat laadukkaat opiskelumahdollisuudet ovat helposti kaikkien ulottuvilla.

Kansalaisopistot tukevat kansalaisyhteiskunnan toimivuutta ja rakentavat nykyajan hyvinvointivaltiota. Vapaa sivistystyö vahvistaa kolmannen sektorin toimijoiden osaamista ja valmiuksia sekä edistää aktiivista kansalaisuutta joustavien koulutusmuotojen avulla.

Vapaana sivistystyönä järjestettävän koulutuksen tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista. Kansalaisopistojen toimintamalli voisi toimia myös elinikäisen oppimisen vientituotteena. Vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on käynnistetty vapaan sivistystyön kehittämisohjelma 2009-2012. Ohjelman toimeenpano jatkuu tulevalla hallituskaudella.

Suomen 198 kansalaisopistossa opiskelee noin 631 000 opiskelijaa vuosittain. Määrä on jatkuvassa tasaisessa kasvussa. Aktiivinen tulevaisuuteen tähtäävä laatu- ja kehittämistyö jalostaa entisestäänkin hyvää tuotossuhdetta. Elinikäisen oppimisen mahdollistaminen edellyttää kuitenkin kansalaisopistojen toimintaedellytysten vahvistamista ja erillisten taloudellisten resurssien kohdentamista maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukseen.

Kansalaisopistojen liitto KoL ja FAMI esittävät seuraavien tehtävien korostamista hallitusohjelmassa:

• Vahvistetaan kansalaisopistojen toimintaedellytyksiä ja turvataan opetus jatkossakin kaikissa kunnissa lähipalveluna aktiivisen kansalaisuuden ja hyvinvoinnin edistäjänä
• Laaditaan vapaan sivistystyön jatkokehittämisohjelma vuosille 2013-2016
• Vakiinnutetaan maahanmuuttajataustaisen väestön kotouttamistyö osaksi paikallisten kansalaisopistojen toimintaa
• Varmistetaan ja vahvistetaan taiteen perusopetuksen asemaa osana kansalaisopistojen palvelupalettia

Lisätietoja:
tj Jaana Nuottanen 040 7410641
jaana.nuottanen@ktol.fi
tj Ulrica Taylor 044 3531813
ulrica.taylor@fami.fi

Onko ylläpitäjällä väliä?

2011-05-17T04:21:00.000-07:00

Kaikki asiat vaikuttavat toisiin. Jokainen organisaatio on tasan tarkkaan niin vahva kuin sen heikoin lenkki on. Monet meistä vaikuttavat työpaikoillaan yksilöinä ja samaan aikaan osana isompaa työyhteisöä ja siitä säteilevää mielikuvaa.

Keskustelin hiljattain yksityisten kansalaisopistojen edustajien kanssa ylläpitäjätahon merkityksestä. Tulimme ainakin sen päivän mielenkiintoisten keskustelujen aikana tulokseen, että ei ole olemassa yhtä yksiselitteisesti oikea-väärä –ratkaisua tähän kysymykseen. Eri ylläpitäjätahoilla on erilaisia ”hyviä” ja ”huonoja” ominaisuuksia. Totesimme, että kansalaisopiston rehtori on paljon vartijana samalla kun hänen henkilökohtaisella osaamisellaan ja persoonallaankin on iso merkitys suhteessa ylläpitäjään ja muihin rahoittajiin ja sidosryhmien edustajiin.

Olen saanut kuluneen kevään aikana paljon yhteydenottoja kentältämme, jossa ollaan huolestuneita Kuntaliiton Sivistyksen suunta 2020 –ohjelman linjauksista. ”Kuntaliitto asettaa tavoitteeksi, että vapaan sivistystyön sisältämä instituutiolähtöisyys puretaan kansalaisopistojen osalta. Kunnallisia vapaan sivistystyön palveluja voidaan järjestää vaihtoehtoisesti joko kuntien opistoissa, alue- ja seutuopistoissa, muiden koulutusorganisaatioiden toimintaan liitettyinä tai muulla tavoin.”

Seinät eivät sinänsä pidä pystyssä mitään inhimillistä toimintaa. Toiminta syntyy ja vahvistuu siitä, että joukko samoja, tärkeäksi kokemiaan arvoja jakavia ihmisiä kerääntyy yhteen ja alkaa pallotella luovassa vuorovaikutuksessa keskenään ideoita ja asioita.

Ensimmäinen työväenopisto perustettiin Tampereelle vuonna 1899. Kansalais- ja työväenopistot ovat olleet ja ovat edelleen merkittävä menestystarina suomalaisessa sivistyshistoriassa. Tampereen työväenopiston pienestä 400 opiskelijan joukosta on kasvanut reilussa sadassa vuodessa Suomen suurin sivistysliike, joka tavoittaa nykyään reilut 630 000 opiskelijaa vuosittain (koko vapaa sivistystyö reilun miljoonan).

Kunnallisista opistoista vain noin 70%:lla on tällä hetkellä oma rehtori. Kunnallisten opistojen viroista noin 1/3 on tällä hetkellä täyttämättä. Kuntaliitto ajaa luonnollisesti kuntien etua, mutta kansalaisopistojen instituutiolähtöisyyden purkaminen ei pelasta Suomen kuntia talousvaikeuksista eikä oman toiminnan järkevöittämiseltä ja tehostamiselta. Pienistä lillukanvarsista ei synny millään laskuopilla isoja puroja.

Instituutiolähtöisyyden purkaminen saattaisi toimintatavoiltaan ja pedagogiikaltaan täysin vieraan partnerin kanssa pakkonaitettuna heikentää kansalaisopistojen toiminnan laatua ja muita kehittämispyrkimyksiä. Sen sijaan yhteistyön tiivistäminen samoja arvoja jakavan vapaan sivistystyön muiden oppilaitosmuotojen kanssa voisi koitua jopa suureksi siunaukseksi. Samalla saataisiin myös ylläpitäjäkeskusteluun vaihtoehtoja ja syvyyttä. Ylläpitäjällä on siis väliä, mutta kuinka paljon. Tätä keskustelua on syytä jatkaa.

Kevätnäyttelyjä kiertämässä

2011-04-19T23:33:00.000-07:00

Olen kiertänyt viime viikkojen aikana kansalaisopistoissa eri puolilla Suomea. Kerta toisensa jälkeen voin vain ihaillen nostaa hattua opistojen kevätnäyttelyiden upeille töille, jotka eivät minulta syntyisi. Ihanaa, että edunvalvonnan vastapainoksi pääsen välillä tekemisiin konkreettisten ja toisinaan myös käsin kosketeltavien tuotosten kanssa. Taide kuuluu ehdottomasti kaikille. Eri-ikäiset opiskelijat ovat lukuisilla eri kursseilla saaneet asiantuntevien opettajien johdolla hienoa jälkeä aikaan.

Kansalaisopistojen erityinen tehtävä on vastata alueellisiin ja paikallisiin sivistystarpeisiin sekä tarjota mahdollisuuksia omaehtoiselle oppimiselle ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle. Vuosi toisensa jälkeen on ilahduttavaa seurata, miten opiskelijat täyttävät eri kädentaitojen ryhmät ja tulevat uudestaan ja uudestaan opiskelemaan. Tämä jos mikä todistaa opistojen hyvästä laadusta. Jaloilla on helpompaa äänestää kuin raahautumalla äänestyskoppiin (hienoa silti, että äänestysvilkkaus kasvoi eduskuntavaaleissa).

Kevätnäyttelyiden järjestämisessä, kasaamisessa ja purkamisessa on oma iso työnsä. Mikäli näyttelyn aukioloaika jää kovin lyhyeksi, tuntuu, että työ menee ainakin osittain hukkaan. Siksi on ollut ilahduttavaa kuulla ”uusista” tavoista hyödyntää kevätnäyttelyjä. Sisä-Savossa järjestettiin näyttelyn avajaisten yhteydessä vaalipaneeli, jolla houkuteltiin samalla uusia opiskelijoita tuleville kursseille. Rovaniemellä esiteltiin pyöreiden vuosien kunniaksi näyttävässä paikassa – teatterin aulassa – samalla kertaa useamman vuoden töitä. Olisiko mahdollista ajatella, että näyttelyiden yhteydessä voisi jo alustavasti ilmoittautua seuraavan syksyn kursseille?

Olen kuullut, että opiskelijat eivät mielellään myy töitään, mutta väkisinkin on kiertäessäni tullut mieleeni, että tämäntyyppiset näyttelyt voisivat toimia myös alkavan yrittäjän ponnahduslautana. Mikään ei tietenkään estä myöskään esittelemässä kädentaitojen ohella näissä näyttelyissä sana-, näyttämö- tai muiden esittävien taiteiden (musiikki) tuotoksia. Näyttelyt ja niiden yhteyteen rakennetut oheistapahtumat (mahdolliset muutkin kuin avajaiset) ovat koko perheelle tarkoitettuja tilaisuuksia, joten markkinointiviestinä kannattaa tyrkyttää sitä, että kansalaisopisto käy koko perheelle vauvasta vaariin.

Pääsiäislomaa odotellessa voi todeta, että nykyinen työelämä on jo niin hektistä, että pelkästään siitä elpymiseen tarvitaan erilaisia kädentaitojen kursseja. Tutkimuksista tiedämme myös, että aivojen hyvinvoinnin kannalta on tarpeen syöttää niille välillä erilaista kuormaa: rankan tietotyössä pinnistelyn vastapainoksi tarvitaan myös konkreettista käsillä tekemistä. Kädentaitojen avulla voidaan kommunikoida myös universaalisesti ja jopa ilman yhteistä kieltä. Siksi tämäntyyppisistä kursseista löytyy soveltuvia myös maahanmuuttajille.

Monelle nykyajan ihmiselle kynnys lähteä tekemään jotakin omilla käsillään voi olla suuri. Mielessä kummittelevat (ikävät) muistot koulun käsityön, teknisen työn tai kuvaamataidon tunneilta. Näiden mahdollisesti ikävien muistojen ja minä-en-osaa –ajatusten yli kannattaa kuitenkin loikata. Anna siis itsellesi mahdollisuus uuteen alkuun. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä oppia jotakin uutta. Tulet hämmästymään kun uskallat kokeilla.

Esteet on tehty voitettaviksi

2011-03-22T06:13:00.000-07:00

Olen kuulunut viime vuodesta alkaen dosentti Matti Laitisen johtamaan Vapaan sivistystyön esteettömyys –tutkimushankkeen ohjausryhmään. Hankkeen tavoitteena on selvittää opiskelun esteettömyyden toteutumista kansalais- ja kansanopistoissa. Toteutumista on syytä selvittää, koska aiheesta ei ole olemassa ajan tasalla olevaa kokonaiskäsitystä. Tutkittua tietoakin on niukasti.

Hanke järjesti parisen viikkoa sitten Helsingissä ensimmäisen seminaarinsa, jossa oli ilahduttavan runsas osanotto (erityisesti kansalaisopistoista). Tapaamisessa kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja eri tahoilta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Kynnys ry, Erilaisten oppijoiden liitto, Kansalaisopistojen liitto ja Turun yliopisto). Seminaariin liittyvän pienryhmätyöskentelyn tavoitteena oli tukea tutkimukseen liittyvää esteettömyyskyselyn valmistelua.

Kuluvan kevään aikana toteutetaan kansan- ja kansalaisopistojen johdolle suunnattu kysely. Vuoden 2012 kuluessa järjestetään toinen seminaari, jossa käsitellään tutkimuksen tuottamia tuloksia sekä pohditaan, millaisiin johtopäätöksiin ja jatkotoimenpiteisiin ne antavat aihetta. Kansalaisopistojen kannalta erityisen tärkeä tekijä on ylläpitäjien mielenkiinto näitä asioita kohtaan. Pienilläkin parannuksilla päästään nimittäin hiljalleen eteenpäin. On tärkeää pohtia, kuka pääsee osallistumaan vapaan sivistystyön opintoihin ja miten se konkreettisesti mahdollistetaan. Vapaa sivistystyö tavoittaa vuosittain yli miljoona suomalaista opiskelijaa, mutta enemmänkin toki mahtuisi, mikäli kaikki opinnot olisivat kaikkien käytettävissä.

Kalle Könkkölä otti esille ajatuksen, että jos ihmisellä ei ole työtä, hänellä on runsaasti vapaa-aikaa. Tällöin herää kysymys, miten ihminen käyttää tätä aikaa mielekkäästi. Vapaaehtoistoiminta, järjestötyö tai vapaan sivistystyön opinnot voivat olla avain erilaisten verkostojen muodostumiselle, mikä on hyvinvoinnille tarpeellista. Osallistuminen voi kuitenkin estyä monestakin syystä. Vaikeavammaisille myönnetään nykyään kunnallisena peruspalveluna yhdeksän edestakaista taksimatkaa kuukaudessa. Se ei ole paljon. Onneksi joukkoliikenne on viime vuosina kehittynyt muun muassa pääkaupunkiseudulla esteettömämmäksi, mikä jo osaltaan helpottaa monien liikkumista ja opintoihin osallistumista.

Eeva Siirala Erilaisten oppijoiden liitosta painotti sitä, että monet ihmiset eivät yksinkertaisesti tiedosta oppimisen vaikeuksiaan. Tämä on ongelma nyky-yhteiskunnassa, jossa tarvitaan jatkuvaa oppimista. Siksi sekä oppijoille että opettajille tarvitaan ohjausta ja tukitoimia.

Kansalaisopistojen lähipalveluajatus tukee esteettömyyttä, mutta opistojen käytössä olevat, useimmiten vuokratut tilat eivät välttämättä tue liikuntarajoitteisten henkilöiden pääsyä kyseisiin tiloihin (vrt. esimerkiksi vanhat kyläkoulut ja – talot). Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö VSY on visiossaan 2015 linjannut, että ”vapaa sivistystyö on arvostettu suunnannäyttäjä maailmaan, jossa jokaisen omaehtoinen oppiminen, ihmisenä kasvaminen ja täysipainoinen kansalaisuus toteutuvat”. On meillä tässä vielä hieman haasteita, mutta esteethän on tehty voitettaviksi.

Mikä sinua estää tai vetää osallistumaan kansalaisopiston kursseille?

Orastavassakin yhteistyössä on voimaa

2011-02-22T05:17:00.000-08:00

Riittävän raskaat hiihtolenkit varmistavat parhaiten sen, että ajatukset pääsevät sinkoilemaan villisti ja vapaasti eri suuntiin totutun kehän ulkopuolelle.

Viime aikoina olen pohtinut, miten vapaan sivistystyön eri toimijat saataisiin parhaiten puhaltamaan yhteen hiileen. Paljon on yhteistä, mutta paljon on erojakin. Tuntuu, että järjestömaailmassa monessa kohtaa korostetaan pieniäkin eroavaisuuksia mieluummin kuin nostetaan esille (sittenkin) yhdistäviä seikkoja. Pitkä historia ja oma kulttuuri - tapa tehdä asioita - ovat muovanneet meitä kaikkia monella tapaa.

Miten tällaisessa tilanteessa voidaan alkaa rakentaa luottamusta erilaisten ja joskus jopa toisilleen vieraiden toimijoiden välille? Miten puretaan vanhat jännitteet ja laukaisemattomat miinat? Miten ylitetään joskus muinoin tapahtuneet loukkaukset ja loukkaantumiset?

Pienillä askelilla pääsee kummallisen helposti eteenpäin. Koska kysymys on inhimillisestä toiminnasta, kaikki on kiinni ennen kaikkea omasta asenteesta. Mahdotonkin muuttuu mahdolliseksi kun sen purkaa riittävän pieniin osiin. Mitä isommista muutoksista on kysymys, sitä hanakammin ihmiset yleensä pitävät saavuttamistaan eduista tai asemastaan kiinni. Jos tarkoitus on kuitenkin edistää yhteistä hyvää (näkyvyyttä, vaikuttavuutta, edunvalvontaa), eikö kaikkien kannattaisi tinkiä hieman omanapaisuudestaan ja suunnata katseensa kohti Uutta Tulevaa? Uuden mahdollistamiseksi täytyy usein ensin uhrata jotakin vanhaa.

"ASKELEET
TYYTYVÄISYYTEEN

Jokaisen pitäisi tietää:
Et voi olla kaikkea kaikille ihmisille
Et voi tehdä kaikkea kerralla
Et voi tehdä kaikkea yhtä hyvin
Et voi olla kaikessa muita parempi

Siis:
Sinun pitää ottaa selvää kuka olet - ja olla sitä
Sinun pitää päättää mikä on etusijalla ja tehdä se ensin
Sinun pitää löytää vahvuutesi ja käyttää niitä
Sinun pitää oppia olemaan kilpailematta toisten
kanssa, koska vain sinä olet oman itsesi ekspertti

Ja silloin:
Opit hyväksymään oman ainutlaatuisuutesi
Opit tekemään valintoja ja päätöksiä
Opit elämään omien rajoitustesi kanssa
Opit antamaan itsellesi arvoa ja pystyt olemaan
paras mahdollinen "sinä" "

Kulttuuria kansalaisopistoissa

2011-01-27T02:10:00.000-08:00

Jos kansalaisopistoissa ei tehtäisi laadukasta työtä, meillä ei riittäisi opiskelijoita kursseille. Heitä kuitenkin toisinaan suorastaan tulvii ovista ja ikkunoistakin. Opetuksestamme valtaosan hoitavat tuntiopettajat, joille jokainen tunti on tavallaan eräänlainen arvioitava harjoittelutunti, koska opiskelijamme opiskelevat vapaaehtoisesti ja ei-tutkintotavoitteisesti. Jaloilla on huomattavan helppoa äänestää.

Viime syksynä alkoi ympäri Suomea kantautua yhä enenevässä määrin tietoa siitä, että myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella on useita ihmisiä jouduttu jättämään kurssien ulkopuolelle. Aikaisemmilta vuosilta on tiedossa, että pääkaupunkiseudun opistoista jää vuosittain n. 25 000 opiskelijaa kurssien ulkopuolelle. Kysyntää olisi siis paljon enemmän kuin mihin kansalaisopistot käytännön työssään pystyvät vastaamaan.

Ihmetyttää, miksi tässä sivistyksen ja koulutuksen luvatussa maassa ei voida panostaa moneen muuhun menoerään verrattuna pieniä lillukanvarsirahoja (saisivathan ne toki olla suurempiakin, ei siinä mitään) vapaaseen sivistystyöhön, jonka panostus-tuotos –suhde on melkoinen muun muassa ihmisten arjessa ja työssä jaksamisen sekä ikääntyvien elinvoiman ylläpitämisen mahdollistajana. Kolme kertaa viikossa harjoitettu puolituntinen kulttuuria missä tahansa muodossa kun pitää kulttuurikuntoa kummasti yllä! Kulttuurikategorian alle sijoittuvia kursseja on kansalaisopistoissa runsaasti, n. 58% kaikista kursseista.

Kulttuuriala on noussut kuntien kehityksessä merkittäväksi tekijäksi niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin imagollisestikin. Mikä kunta haluaisi vielä ylpeillä sillä, että siellä ei harrastettaisi kulttuuria? Fiksut kunnat vetävät puoleensa fiksuja asukkaita, joilta kunta puolestaan saa hyviä veroeuroja. Osa näistä euroista on syytä käyttää paikalliseen ja alueelliseen sivistystarpeeseen vastaavan kansalaisopiston toimintaan.

Kansalaisopistojen toiminta helpottaa kunnan muita peruspalveluita merkittävästi. Siksi sitä pitäisi palkita ylimääräisillä bonuksilla hyvästä sisäisestä yhteistyöstä.

Kulttuuri on mitä suurimmassa määrin ennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveystyötä. Keskustelu kulttuurin terveysvaikutuksista on Suomessa ollut hämmentävän hiljaista, vaikka on olemassa valideja tieteellisiä tutkimuksia siitä, miten taide vaikuttaa potilaisiin sairaaloissa ja hoitolaitoksissa (Assi Liikasen väitöskirja), kulttuuriharrastuksilla on myönteisiä vaikutuksia pitkäikäisyyden saavuttamiseen (Markku T. Hyyppä) ja jopa hengissä pysymiseen (Benson Konlaan).

On selvää, että kulttuuria saa ja voi harrastaa myös viihteellisessä ja huvittelun merkityksessä – täytyyhän miestä jokaisen päästä joskus vapaalle ja rentoutumaan. Jos oman kansalaisopistosi kulttuuritarjonta on sinulle edelleen vierasta, tee hyvä myöhäinen uuden vuoden lupaus ja perehdy asiaan. Vakuutan, että se kannattaa.

Ensimmäisen vuoden jälkeen

2011-01-10T01:52:00.000-08:00

Vuosi 2010 – ensimmäinen vuoteni Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtajana – hurahti ohi uskomatonta turbovauhtia. Myönnän, että joululomalle rauhoittumisessa oli tekemistä, vaikka yleensä osaan tämän hyvin. Työn monipuolisuus pääsi kuitenkin yllättämään positiivisesti. Kansalaisopistoissa tehtävä työ kun koskettaa lähes kaikkia suomalaisia jollakin tavalla.

Päällimmäiseksi asiaksi jäi mieltäni askarruttamaan se, miksi "itsestäänselvyydet" (kuten esimerkiksi kansalaisopistot) voidaan niin helposti esimerkiksi rahanjaossa sivuuttaa. Tähän on tietysti olemassa historiallisia selityksiä sekä totuttu kulttuuri, jota ei noin vaan helposti muutetakaan. Väitän kuitenkin, että asiaa edistäisi merkittävästi se, jos me kaikki osaisimme eri yhteyksissä olla terveellä tavalla ylpeitä omasta toiminnastamme, työstämme ja aikaansaannoksistamme. Kuten raadollisesti tiedämme, suomalaisen koulutuksen brändin sisällä vapaa sivistystyö lyödään mielellään pahnan pohjimmaiseksi, mutta siihen meidän ei pidä alistua. Yhteinen tehtävämme on nostaa omaa profiiliamme. Jos osaamme päättäjien kieltä ja kulttuuria, löydämme helpommin yhteisen sävelen. Tässä on KoL:lla merkittävä vaikuttamisen paikka, mutta tämä työ kuuluu toki myös jokaiselle yksittäiselle kansalaisopistolle alueellisella ja paikallisella tasolla. Yhteisen sävelen löytäminen on pitkäjänteistä (perus)työtä, jossa ei juurikaan pikavoittoja jaella. Juuri siksi se onkin niin tärkeää.

Töitä, uusia asioita ja vanhojen rästejä oli viime vuonna välillä niin paljon, että ajattelulle ja ajatusten järjestämiselle ei jäänyt aikaa. Tähän toivon ja tulen järjestämään tänä vuonna muutosta. Koska olen aikaisemmissa työtehtävissäni tarkastellut maailmaa myös muun kuin vapaan sivistystyön näkökulmasta, annan itselleni luvan jatkaa edelleen miksi-kysymyksiä. Eräs suurimmista hämmästykseni aiheista on se, miten vähän vapaan sivistystyön järjestöt tekevät keskenään yhteistyötä. (VSY Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö on oma kokonaisuutensa, johon en puutu tässä kirjoituksessa. Toivotan uudelle puheenjohtajalle Pirkko Ruuskanen-Parrukoskelle voimia ja menestystä vaativaan tehtävään.) Monet asiat - kuten muun muassa viestintä, markkinointi, henkilöstön täydennyskoulutus, projektitoiminta – koskettavat meitä kaikkia, mutta kaikki myös tekevät niitä erikseen, itsekseen ja irrallaan muista. Suuruuden ekonomialla on myös haittapuolensa, mutta minusta olisi järkevää tehdä erilaisia ajatusharjoitelmia eri näkökulmista käsin rauhallisesti ja neutraalisti tarkasteltuna myös siitä, voisiko vapaan sivistystyön kenttä jossakin vaiheessa näyttää hieman erilaiselta ja voitaisiinko sillä saavuttaa jotakin enemmän – esimerkiksi suhteessa valtakunnan tason päättäjien kieleen ja kulttuuriin.

Uusi vuosi tarkoittaa aina myös uusia kujeita. Niitä kohti mentäessä toivotan kaikkea mahdollista hyvää alkaneeseen vuoteesi.

Tervetuloa blogisivuilleni!

2010-12-14T07:49:00.000-08:00

Tapahtumarikkaan toimintavuoden 2010 päätteeksi KoL avasi uudet verkkosivut, joiden yhteydessä katsottiin hyväksi aloittaa myös toiminnajohtajan verkkoblogin ylläpitäminen.

Kansalaisopistokentällä ja koko vapaan sivistystyön saralla tapahtuu lähivuosien aikana niin merkittäviä muutoksia, että on hyvä päästä aprikoimaan ja kommentoimaan tapahtumia hieman "epävirallisemmin" ja aikataulujen sitomatta. Blogi elää omaa tahtiaan ja aiheet vaihtuvat sen mukaan mikä milloinkin tuntuu merkityksellisestä.